Niilo Meriala
Ortodoksisuus on Suomen kulttuurinen erityispiirre Euroopassa. Ortodoksinen asutus Suomessa sijoittuu suurelta osin Pohjois-Karjalaan, josta kuoromme – Joensuun ortodoksinen mieskuoro – on kotoisin. Meillä on Kreikan jälkeen tihein ortodoksinen asutus EU-maissa.
Yhdentyvässä Euroopassa kansalliset ja alueelliset kulttuuripiirteet ovat saaneet entistä suurempaa merkitystä. Globalisoituvassa maailmassa kulttuuriset erityispiirteet ovat maiden ja identiteetin keskeisiä rakenneosia. Meidät pohjoiskarjalaiset tunnetaan, toivottavasti, merkittävältä osin ortodoksisesta kulttuuristamme.
Pauli Matveinen
Joensuun ortodoksinen mieskuoro on kulttuurinen harvinaisuus. Pohjoismaissa ortodoksisia mieskuoroja on yhteensä vain kolme.
Kuoron toiminnan tiedetään alkaneen vuonna 1958, jolloin muutamat laulua harrastavat ortodoksit päättivät ryhtyä harjoittelemaan jumalanpalvelusveisuja. Tavoitteena oli saada aikaan ortodoksinen mieskuoro, joka pystyisi laulamaan erilaisissa palveluksissa ja konserteissa. Virallisesti kuoro perustettiin ja rekisteröitiin vuonna 1961. Vuosikymmenten mittaan se on tullut tunnetuksi levytyksistään, radio- ja televisioesiintymisistään sekä konserteistaan kotimaassa ja myös muualla Euroopassa ja Venäjällä.
István Záborsky
Toimintansa aikana kuoro on tehnyt 23 ulkomaanmatkaa. Kohdemaita ovat olleet: Kreikka 1963, 1972, 1977, 1985, 1995, 2004; Ruotsi 1964, 1976, 1979, 1991; Ranska 1965, 1993; Unkari 1999, 2007; Saksa 2005, 2007, 2010; Turkki 1963, Neuvostoliitto 1966, Israel 1968, Bulgaria 1974, Romania 1981, Puola 1986 ja Tanska 1988.
Kuoromme on ollut sikäli onnellisessa asemassa, että lähes viisikymmenvuotisen historiansa aikana sillä on vain kolme johtajaa. Kullakin johtajalla on ollut aikaa muokata kuoron sointi ja tulkinnat oman persoonallisuutensa mukaiseksi.
Kuoron perustamisesta lähtien johtajana toiminut voimakas ja temperamenttinen Niilo Meriala loi erinomaiset lähtökohdat mieskuoron toiminnalle ja kasvatti laulajakunnan, joka ehti monipuolisesti tutustua ja perehtyä ortodoksiseen kirkkomusiikkiin.
Vuonna 1971 johtoon astunut Pauli Matveinen puolestaan loi kuorolle uudenlaisen laulannan tyylin. Hartaissa ja rukouksellisissa veisuissa tempo on erittäin rauhallinen ja laulanta hillittyä ja harrasta. Veisun niin vaatiessa mentiin toki kovaakin vauhtia.
Vuodesta 1998 lähtien kuoro on elänyt uutta vaihetta kehityksessään. Saimme silloin johtajaksemme kapellimestari István Záborszkyn, jolla on taustanaan maailmanlaajuisesti arvostettu unkarilainen musiikkikoulutus. Olemme osallistuneet kuorokilpailuihin, viimeksi kuoro-olympialaisiin Ateenassa ja menestyneet melko mukavasti.
Viime vuosina laulajasukupolvi on suuresti vaihtunut ja harjoitukset ja esiintymiset ovat tulleet intensiivisemmiksi. Amatöörilaulajien rinnalle on astunut enenevästi musiikin ammattilaisia ja puoliammattilaisia, mikä on nostanut kuoron taiteellista tasoa ja synnyttänyt entistä kunnianhimoisempia tavoitteita. Mieskuoron omina ansiokkaina solisteina ovat viime vuosina toimineet pääasiassa Risto Lätti (tenori), Ensio Räsänen (baritoni) ja Ilmari Suvinen (basso).
Ortodoksinen kirkkolaulu on syntynyt jumalanpalvelusten välineeksi. Mutta siitä on kehittynyt myös tenhoava taidemuoto idän ja lännen väliselle vyöhykkeelle. Joensuun ortodoksisen mieskuoron tehtävänä on ortodoksisen ja karjalaisen lauluperinteen vaaliminen ja tunnetuksi tekeminen. Toivomme pystyvämme täyttämään meihin kohdistuvat odotukset.