Kuorosta

Ortodoksinen mieskuoro on kulttuurinen harvinaisuus. Pohjoismaissa ortodoksisia mieskuoroja on yhteensä vain kolme.

Kuoron toiminnan tiedetään alkaneen vuonna 1958, jolloin muutamat laulua harrastavat ortodoksit päättivät ryhtyä harjoittelemaan jumalanpalvelusveisuja. Tavoitteena oli saada aikaan ortodoksinen mieskuoro, joka pystyisi laulamaan erilaisissa jumalanpalveluksissa ja konserteissa. Virallisesti kuoro perustettiin ja rekisteröitiin vuonna 1961. Vuosikymmenten mittaan se on tullut tunnetuksi levytyksistään, radio- ja televisioesiintymisistään sekä konserteistaan kotimaassa ja myös muualla Euroopassa ja Venäjällä.

Kuorolla on ollut yli viisikymmenvuotisen historiansa aikana vain kolme johtajaa. Kullakin johtajalla on ollut aikaa muokata kuoron sointi ja tulkinnat oman persoonallisuutensa mukaiseksi. Kuoron perustamisesta lähtien johtajana toiminut voimakas ja temperamenttinen Niilo Meriala loi erinomaiset lähtökohdat mieskuoron toiminnalle ja kasvatti laulajakunnan, joka ehti monipuolisesti tutustua ja perehtyä ortodoksiseen kirkkomusiikkiin.

Vuonna 1971 johtoon astunut Pauli Matveinen puolestaan loi kuorolle uudenlaisen laulannan tyylin. Hartaissa ja rukouksellisissa veisuissa tempo oli erittäin rauhallinen ja laulanta hillittyä ja harrasta.

Vuodesta 1998 lähtien kuoro on elänyt uutta vaihetta kehityksessään. Kuoro sai silloin johtajakseen kapellimestari lstván Záborszkyn, jolla on taustanaan maailmanlaajuisesti arvostettu unkarilainen musiikkikoulutus.

Viime vuosina laulajasukupolvi on suuresti vaihtunut ja harjoitukset ja esiintymiset ovat tulleet intensiivisemmiksi. Amatöörilaulajien rinnalle on astunut enenevästi musiikin ammattilaisia ja puoliammattilaisia, mikä on nostanut kuoron taiteellista tasoa ja synnyttänyt entistä kunnianhimoisempia tavoitteita.

Ortodoksinen kirkkolaulu on syntynyt jumalanpalvelusten välineeksi. Mutta siitä on kehittynyt myös tenhoava taidemuoto idän

ja lännen väliselle vyöhykkeelle. Joensuun ortodoksisen mieskuoro näkee tehtäväkseen ortodoksisen lauluperinteen vaalimisen ja tunnetuksi tekemisen.